Friday, May 29, 2015

Lähtölaskenta: Kaks kuukautta enää

Nimittäin siihen, että lennetään ihanaan, kotoisaan Eurooppaan :) ja kesäkin on parhaimmillaan elokuussa, eikös niin? (Oikeastaan tykkään Suomen alkukesästä, ainakin niinä harvoina aurinkoisina päivinä.) Mutta yritetään nyt vielä nauttia tästä olosta ja elosta täällä Kampalassa.

Tänään ollaan (jo) raskausviikolla 24, ja kovasti tekisi mieli ostaa kaikki mahdolliset tarvikkeet, vaatteet ja härpäkkeet meidän pikku-bubille, mutta vielä pitää valitettavasti malttaa odottaa. Onneksi täällä ei tosiaan ole pahemmin houkutuksia, kun valikoima on niin suppea, tavarat huonolaatuisia ja karmean pölykerroksen peittämiä ja hinnat aika huikeita. Mutta internet, se on se paholainen. Tähän mennessä olen pystynyt pitämään näppini suurinpiirtein erossa luottokortista, mutta en tiedä kuinka kauan enää kykenen pidättäytymään. :D


Ostoslistaahan on tietysti jo mietitty, ja on tässä odottelussa sellainen hyvä puoli, että tulee ehkä vähän paremmin pohdittua mitä kaikkea ja millä ominaisuuksilla meidän pikkuinen tarvitsee. Netissä on aika hyvä tehdä vertailua, mutta ei se kyllä sama asia ole kuin päästä kauppaan hipelöimään ja testailemaan.

Rattaiksi ollaan mietitty matkarattaita, jotka sopisivat jo heti vastasyntyneelle ja joihin saisi turvakaukalon kätevästi kiinnitettyä. Koska täällä ei paljon vaunulenkkejä ostoskeskuksen ulkopuolella tehdä, en halua sijoittaa huikeita summia vaunukoppaan. Saksassa ja Suomessa olisi kyllä kiva tehdä pidempiä lenkkejä, mutta ehkä joltakulta liikenisi lainaan vaunut. Tai sitten mennään niillä matkarattailla (en kyllä tiedä miten ne toimivat marraskuun räntäsateessa). Amazonin ostoslistalle on nyt päässyt Britaxin rattaat, turvakaukalo ja autoon turvavöillä kiinnitettävä adapteri.



Rattaiden lisäksi kaksi muuta omasta mielestäni ehdotonta härpäkettä olisivat kantoreppu ja sitteri. Kantorepuksi valikoin Manducan, olen kuullut siitä paljon hyvää, ja luulen että jos meidän bubi siinä vaan viihtyy niin sitä tulisi aika paljon käytettyä. Tämän Manducan pitäisi olla ergonominen, sopia myös tälläiselle vajaakasvuiselle kantajalle ja olla pitkäikäinen. Kaiken kaikkiaan haluaisin, että ostetuilla tavaroilla olisi mahdollisimman pitkä käyttöikä, ja siitä syystä nuo matkarattaatkin kuulostavat hyvältä, ne kun menevät 15 kiloiseksi asti. Sitteriä oli vaikeampi päättää, mutta luulen että päädymme BabyBjörniin, koska sitä tuolla Facebookin vauvapalstoilla niin kovasti ylistetään. Olisin alunperin valinnut jonkin kaikilla ääni-, valo- ja tärinäominaisuuksilla varustetun huvituksen, mutta ehkä yksinkertainen on sittenkin parempi. Eipähän mene rikki niin helposti, ja pitäisi myös mahtua pieneen tilaan, jos on joskus tarve ottaa sitteri mukaan jonnekin.


Yllä mainittujen lisäksi pitää toki saada vauvalle sänky. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että ostamme tällaisen, koska se mahtuisi pieneen makkariimme saman hyttysverkon alle. Sitten kun vauva on tuohon liian iso, niin hankkinemme jo jonkun juniori-sängy pikkuherran omaan huoneeseen.

Suunnitelmissani olisi, että saisin vauvalle pumpattua maitoa ainakin silloin tällöin, jotta tuleva iskäkin pääsisi syöttöpuuhiin (haaveilen siitä ettei minun tarvitsisi herätä ihan joka kerta vauvaa syöttämään :P). Tätä varten haluaisin Philips Aventin pumpun (ja siihen kuuluvat tuttipullot ja säilytysastiat), mutta lienee parasta odotella näiden kanssa kunnes tiedän sujuuko imetys alun alkaenkaan.


Ja sitten tietysti ne oi niin ihanat vaatteet, miten millään jaksan odottaa vielä.... Haluaisin poitsulle neutraalin värisiä ja oloisia vaatteita, mieluiten pehmoisia pastelleja. Saisi olla vaikka vaaleanpunaista, mutta sitä ei taida löytyä ilman prinsessaröyhelöitä tai glitteriä. :P En oikein innostu kirkkaan/vahvan värisistä enkä auto-, robotti-, pääkallo- ym. kuvioilla varustetuista releistä. Eli niin kauan kun poika ei osaa mielipidettään vaatteista ilmaista, niin äiti päättää että päälle puetaan ihanan hempeitä puuterisävyjä (ja ehkä iskäkin saa päättää aina silloin tällöin, mutta sehän nyt tiedetään että silloin pojan päällä on BVB-univormu).

***

Two more months and we will fly to ah, so lovely, homey Europe! And then, finally, we get to go shopping all the necessary things for our bubi. Can't wait, but I have to hold my horses for a little while longer. The good thing is that here's not much shops to go to, so my only danger is internet. We have, of course, already started our Baby-Wunschliste in Amazon. :P

For now there's a buggy and baby car seat from Britax: it is are so called travel buggy and you can attach the car seat in it. Here it is not possible to really go for a walk, so we figured it would be waste of money to buy a newborn carrycot (of course in Europe that would be useful, but we'll see, maybe we can borrow from someone).


On our list is also a carrier from Maduca: I'm hoping that the baby would like to be in one, because it would be easier for us to do things with both hands free; and a bouncer from BabyBjörn: originally I wanted a bouncer with all possible treats, but I changed my mind when I read the wise opinions of the women in Facebook's baby groups. :D Maybe simple is better sometimes.

For a bed we were thinking about this one, as it should fit under the same mosquito net as our bed. I was planning (optimistically) that I would not need to wake up at night every time when the bubi needs milk, but I could pump some so that the future daddy could also participate in the feeding. For this purpose I wanted a pump from Philips Avent, but I guess we better wait until we know whether breastfeeding is our thing at all.


And of course I have searched for baby clothes, this is the most difficult one not to order already. :P There's so many cute clothes out there! I would like to dress our bubi in quite neutral, not especially boyish and preferably soft pastel colored clothes. Maybe even in light pink, but perhaps without princess ruffles and glitter. ;) Bright and strong colors and all kinds of car, robot and skull motifs aren't really my thing, so as long as the boy is not able to tell his opinion about the clothing, he will be dressed as mommy wants (and maybe occasionally how daddy wants, but we all know that then he'll have BVB uniform). 

Kuvituksena ne muutamat jo tehdyt ostokset, ihan täydellisesti ei olla luottokortin vingutukseltä vältytty. ;) Pictures are of those few already made shoppings that we just could not resist.

Tuesday, May 26, 2015

Koulujuttujen välttelyä.

En näköjään saa tänään enää mitään "hyödyllistä" aikaiseksi, joten kirjoitellaanpa tänne nyt sitten tälläinen sekava postaus. (Hyödyllinen tässä tilanteessa tarkoittaa kouluhommia.)

Täällä sataa pitkästä aikaa, ihanaa. Oikeastaan on satanut ihan aamuvarhaisesta lähtien. Hassua, että vaikka on olevinaan sadekausi niin silti saattaa mennä monta päivää ilman yhtään vesipisaraa (öistä en kyllä mene takuuseen). Eli tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin, ettei Ugandaan matkustamista kannata jättää sen vuoksi, että pelkäisi sadekauden tarkoittavan 24/7 märkää ja kylmää. :D

Tänään on ollut siinä mielessä hieman erilainen päivä, että meidän siivooja on kipeänä ja pääsin ihan itse imurin varteen. Yllättävän innokkaana sitä ottaa tälläisen haasteen vastaan, kun kyse on yksittäistapauksesta eikä viikottaisesta askareesta. Aika hyvin sai kyllä hien pintaan muutaman tunnin puunaamisella. :P Ja sitten tietenkin kuratassu-Kuba päätti rynniä pihalta vasta pestyille lattioille.... Kummasti sitä osaa arvosta siisteyttä kun sen eteen on itse nähnyt vaivaa. (Kuulostan nyt varmaan ihan todellisuudesta irtautuneelta hienostorouvalta.)

Viime aikainen lievän stressin aihe on ollut Kuban kohtalo meidän muuttaessa väliaikaisesti Saksaan. Alunperin tarkoitus oli ottaa Kuba mukaan, tai ainakin mun tarkoitukseni oli. Wolfi on ilmeisesti vaan myötäillyt tässä asiassa hormonihirmua vaimoaan. :P Muutama viikko sitten päädyimme kuitenkin yhdessä siihen, että ehkä olisi kaikille osapuolille vähemmän stressaavaa, jos Kuba jäisi johonkin hyvään hoitopaikkaan täällä. Matka Saksaan on kuitenkin tosi pitkä, eikä meillä ole vielä edes kuljetusboksia, enkä halua edes kuvitella mikä taisto siihen totuttelemisesta tulee. Täältä tuntuu olevan mahdotonta löytää kuljetusboksia, joka ei maksaisi all inclusive Kanarian matkan verran. Tähän päälle vielä kaikki byrokraattiset paperihommat, jotka ovat jo nyt nostaneet mun verenpainetta ihan kiitettävästi. Ja tietysti koko lystin hinta. Pitkän ja stressaavan matkan lisäksi Kuba ei Saksassa voisi asua meidän kanssa, koska asunnon omistaja ei halua asuntoon eläimiä, vaan Kuba viettäisi suurimman osan ajasta Wolfin veljen luona meistä erossa. Ja sitten kun vauva syntyy niin meillä taitaa olla aika paljon muuta ajateltavaa, enkä halua edes kuvitella matkaa takaisin pienen vauvan ja ulisevan koiran kanssa....

Olemme jo löytäneet Kuballe paikan, jossa se voisi asua koko syksyn, ja olen oikein tyytyväinen tähän paikkaan, koska uskon että nämä ihmiset huolehtisivat Kubasta kuin omasta koirastaan. Toivon kovasti, ettei tämä perhe päätä perua viime tingassa (mulla on toisinaan pieniä vaikeuksia luottaa ihmisten lupauksiin). Toisaalta ollaan kyllä maksamassa hoidosta käypä hinta ja olisi aika suuri menetys tälle kyseisellä perheelle perua. Tai ehkä joku sieltä haluaisi muuttaa Ugandaan puoleksi vuodeksi ihan vaan koirankaitsemishinnalla? :D

Vaikka Kuban kuskaaminen mukaan kuulostaa vähintäänkin monimutkaiselta ja jättäminen tänne niin ihanan yksinkertaiselta, niin en silti ole ihan täysin sinut meidän päätöksen kanssa. Mitä jos Kuba häiriintyy loppuelämäksi, koska me hylkäsimme sen? Mitä jos sille käy jotain eikä me nähdä sitä enää koskaan? Aina välillä tulee mieleen, että miksi ihmeessä pitikin tuollainen (maailman ihanin) hankaluus elämäänsä hankkia. Eikai lapsen kanssa tule samanlaisia tunteita? :D

***

Just a random update, as I could not manage to pick up the school book and there's nothing worth watching in TV. It rains, which is nice, as it did not in several days, even it's supposed to be rain season. I cleaned the house today, as our cleaning lady was ill. I noticed that I appreciate cleanliness much more when I had to work for it (I probably sound like a spoiled housewife now). No one is allowed to the animal hair free couch this evening, that's for sure! :P

And I've been stressing about what happens to Kuba when we go to Europe for autumn... At first I was certain that we are taking him with us, now I'm starting to be quite convinced that it will be less stressful for all of us if he stays in good care here. Difficult decisions... Sometimes I cannot help thinking, why we had to take such a lovely little problem maker in our lives (and then I see how übercute he is sleeping in his bed, and forget such stupid thoughts). 

Wednesday, May 20, 2015

Ystäväkirja vm. 2015

Kihisen täällä innosta, arvatkaapa miksi? No, siksi että Our Osaka Blog nimesi Wonderworldin Liebster Awardissa. Parasta tässä on se, että tämä on samalla haaste vastata yhteentoista haasteen lähettäneen bloggarin kysymykseen. Ja mä niin rakastan vastata tälläsiin (esiteini-ikäinen tyttölapsi herää minussa joka kerta). Eli suuri kiitos tästä, olen otettu! :)

Our Osaka Blog nominated me for the Liebster Awards (it's an award given by a blogger to another blogger who has less than 200 followers), and the best part is that I get to answer to 11 questions from her. I always loved these kind of things, it's like answering the questions in a "Friend book" aka "Ystäväkirja" as a pre-teen. (Did you have those too, or is it a Finnish thing?) Anyway, thank you, I'm honored! :)


Before answering to the questions I'll explain the rules:

  • Thank and link the person who nominated you
  • Answer the nominator's 11 questions
  • Nominate 11 (or fewer) small blogs who have less than 200 followers. You should believe that they deserve this award and include their link in your post
  • Create 11 new questions for your nominees to answer. Notify these nominees via social media/blog


And here we go....

1. What is your favorite quote?

I have no idea who was the very first person to say this, but it describes my life well:

"Home is where your heart is." 

2. If you knew you were going to die tomorrow what would you do today?

Horrifying idea to a little human being who is afraid of death. Oh well, let's try to think it through anyway... I would grab my husband, and our dog, buy the first flight to Finland, invite my family and friends and have a party by the seaside.

3. If you could go back in time, how old would you want to be again and why?

I am very happy right now, and would not want to go back in time. Even though there are some things that I did not manage in the best possible way and I might now do differently, I would not be me and right here if those things did not happen.

4. What is a place you would NOT want to visit?

Hmm, hard one. I think I would not want to visit future, it's nicer not to know what's gonna happen.

5. Do you have a stereotype of a Finnish person?

Quiet, honest, loyal, does not talk if there's nothing real to say. Cannot handle alcohol (but thinks he/she handles it very well). Does not interrupt. Has to be really good in something to be able to do it publicly, i.e speaking another language. Dresses comfortably. Drinks Juhla Mokka and eats oat porridge and rye bread. Loves salmiakki. Goes to mökki every summer and Canary Islands every winter. Does not leave comfort zone. Likes ice hockey. And is very proud of sauna.

6.What's the first image/memory that comes to mind when you think about your childhood?

I was just going through some pictures the other day and saw one of me and my brother dressed in our pyjamas filled with pillows, and shaking hands. Apparently we were pretending to be sumo wrestlers. :D

I tried to think about a memory that wasn't photographed. I remember eating some kind of potato puree soup "perunavelli" in daycare, and it was soooo delicious. Never had it after that.

In general, thinking about my childhood the first thing to pop in mind is my brother, I guess we were quite close. :)

7. A mod con that you would not be able to live without?

Internet.

8. Sport that you do not think is a sport.

I do not consider motor sports as sports, the car's doing all the work!

9. Rice, pasta or potato?

Impossible question for foodie. Rice in sushi, pasta in lasagna and Finnish new potatoes, please!

10. Do you believe in aliens?

I believe in a lot of weird things, but I do not believe in aliens.

11. If you weren't born as a human, what animal would you have like to born as? And why?

I would be a pet cat (preferably orange, chubby one), because their life seems so simple: eat, sleep, repeat plus occasional adventures in the neighborhood. Or actually, maybe I would be a bird, I could fly anywhere I want whenever I want.


I'll nominate the following blogs:

Ajatuksia Saksasta
The most sweetest dream
Notes from a place called life
Sannan kupla
Finn for life
Siirtolaisrouvana Baijerissa
Turkinpippureita
Kochanie

My questions to these bloggers are:

1. What is your favorite food memory?
2. Where would you live if you could choose any place in the world?
3. Which trait in yourself you consider especially "Finnish"?
4. What is your favorite book?
5. If you could, what would you change in yourself?
6. Winter, spring, summer or autumn? Why?
7. Which three items would you keep, if you'd have to give up everything you own?
8. If you would be a TV character, who would you be?
9. If you would have to change your name, what would it be?
10. Name one thing you think is missing from Finland?
11. Sea, savanna or forest?

Have fun! :)

Tuesday, May 19, 2015

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen?

Viimeisestä työpäivästäni alkaa olla aika tarkalleen tasan vuosi, ja olen nyt muutamaan otteeseen tuntenut pienen, kai se on pakko myöntää, kateuden piston Wolfin lähtiessä aamulla töihin. Sänkyyn makoilemaan jäädessäni mietin kuinka kivaa olisi ajella omissa ajatuksissani töihin, moikata siellä työkavereita, avata työkone ja aloittaa ihana rutiininomainen, mutta kuitenkin aina jollain tavalla erilainen päivä. Ehkä hakisin aina ensin aamukahvia, sitten lukisin sähköposteja ja muutaman tunnin päästä söisin aamiaisen. Parin tunnin työteon jälkeen lähtisin lounaalle työkavereiden kanssa tai söisin kotoa mukaan otetut eväät ja lukisin hetken kirjaa. Sitten olisikin jo iltapäivä, eikä enää kovin montaa tuntia kotiinpääsyyn. Sulkisin työkoneen ja voisin hyvillä mielin rentoutua; päivän työt on nyt tehty.

Kuulostan nyt ihan hourupäiseltä, enkö vain? Kuka haluaa käydä töissä jos ei ole pakko? Voinhan luoda nämä samat rutiinit täällä kotona ollessakin, ja kyllähän mulla oikeastaan on jonkinnäköiset rutiinit. Ja vaikka työkavereita ei olekkaan, voisin kuitenkin tavata ihmisiä (tai no, auton puutteessa kutsua kylään).


Muistelen nimenomaan tuota viimeisintä työpaikkaani, sitä ihkaensimmäistä toimistotyötä, lämmöllä ja haikeudella. Tykkäsin siitä niiiin kovasti. Mutta jossain takaraivossa koputtelee ajatus siitä, kuinka onnellinen olin kun lopetin työt ja sain tehdä ihan mitä vaan. Ja kuinka aamuherätykset aina toisinaan hajottivat. Päällimäisenä ajatuksena on kuitenkin se "ihanuus". En oikein osaa sanoakaan, mikä se on se juttu jota töissä käymisessä kaipaan.

Toinenkin samantyyppinen ajatus on tässä lähiaikoina nostellut päätään. Olen koko aikuisikäni halunnut kovasti matkustaa, ja mieluiten mahdollisimman kauas, sinne missä voin kulkea aina sandaalit jalassa, eikä aurinkoa tarvitse erikseen ottaa ruskettuakseen. Parikymppisenä en ollenkaan tajunnut Euroopan ihanuutta, ajattelin että siellä kaikki on liian samanlaista. Nyt kun tänne kauas on päästy, enkä ole kuukausiin peittänyt varpaitani (juoksulenkkareita lukuunottamatta), ajattelen kuinka ihanaa olisi herätä alkukesän aamuun pitkän talven jälkeen jossain siellä Euroopassa. Ja olen viime vuosina ymmärtänyt kuinka kaunis ja monipuolinen meidän kotoisa maanosamme onkaan.


Samantyyppisistä ajatuksista olen tainnut kirjoitella aiemminkin, mutta älkää ymmärtäkö väärin. Olen kyllä onnellinen, ehkä se vain kuuluu ihmisluonteeseen haaveilla jostakin jota sinulla ei juuri nyt ole. Toisaalta rakastan rutiineja ja toisaalta kaipaan noin vuoden sykleissä jotain uutta; muuttoa, työpaikkaa.... Ja tiedostan kyllä, että se suurin mahdollinen muutos on ihan nurkan takana, mutta odottavan aika on pitkä. ;)

Jotta en unohtaisi, listaan tähän itselleni muutaman asian, joista olen erityisen kiitollinen tässä Afrikassa asuvan kotirouvan elämässä:

-minulla on aikaa opiskella sitä mikä itseäni eniten kiinnostaa
-minulla on aikaa ja energiaa urheilla päivittäin
-minulla on aikaa tehdä hyvää ruokaa
-voin aloittaa päiväni ihan mihin aikaan itse haluan
-voin katsoa Masterchefiä aamiaista syödessäni (enää muutama jakso jäljellä, nyyh)
-herään lähes joka päivä ihanan aurinkoiseen kesäaamuun ja lintujen lauluun
-minun ei tarvitse katsoa säätiedotusta tietääkseni mitä pukea päälle
-saan nauttia auringosta 300 päivää vuodessa
-minulla on aikaa lukea lehtiä, kirjoja, blogeja, ihan mitä vain haluan
-voin ottaa päivätorkut milloin haluan
-minun ei tarvitse sietää tyhmiä työkavereita
-voin kulkea koko päivän pyjamassa
-voin opiskella vaikkapa uima-altaan reunalla
-päätän itse mitä "työpäiväni" sisältää ja milloin pidän tauon
-voin keskittyä siihen että minulla ja vauvalla on hyvä olla
-minun ei tarvitse stressata töistä

Ja ehkä paras:
-minun ei tarvitse siivota


Grass is greener on the other side of the fence?

This morning, and few mornings before, I've felt a teeny tiny pinch of jealousy when Wolfi leaves for work. It has been almost a year since the last time I had to get up to go to the office. Sometimes I miss it; the routines at work. The early morning drive to the office, wishing good morning to colleagues. Perhaps I'd get a cup of coffee while my computer is waking up, then I'd check my mails and have breakfast by the desk. Later I might join my colleagues for lunch or eat yesterday's leftovers while reading a book. And then it would be already afternoon, not so many hours left to work anymore.... And once I the work day is finished,I could relax and feel like I've done something today. I'm trying to remind myself how excited I was on my last week at work when I knew that soon I'm free to do anything I want, but sometimes it's not easy.

You must think I've gone mad. Who wants to work if you don't have to? I cannot really even determine what exactly it is that I'm missing in working life. I can and I do have routines in my day anyway. I can go and meet people (or without car, invite people over).

This brings me back to the topic I've probably written about already. How I always wanted to live far, far away, there where I could always use flip-flops and never have to sunbathe to get tanned. Definitely not in some boring Europe. And here I am, far, far away, where I haven't covered my toes in months (if running sneakers do not count). And now I suddenly see how wonderful and exciting Europe is. 


Don't get me wrong, I'm not unhappy. I guess it is just some built-in thing in a human being to always dream about what you don't have. 

To remember those quite unique, amazing things that housewife's life in Africa has brought, I decided to make a small list:

-I can study whatever I like
-I have time and energy to do sports everyday
-I have time to cook delicious food
-I can start my day whenever I feel like getting up
-I can watch Masterchef while having breakfast
-almost every morning I wake up to sunshine and sound of singing birds
-I don't need to check the weather forecast to know what to wear
-I can enjoy sun 300 days a year
-I have time to read magazines, books, blogs, whatever I want
-I can take a nap whenever I want
-I don't need to stand stupid colleagues
-I can spend the whole day in a pyjama
-I can study by the swimming pool
-I decide my own working schedule
-I can concentrate on the well-being of myself and the baby
-I don't need to stress

And probably the best:
-I don't need to clean



Monday, May 18, 2015

Nimestä asiaa.

Lauantaina Wolfin sisko soitti hätäskypepuhelun, jonka aiheena oli vauvan nimi. Wolfi oli kuulemma luvannut, että pohdimme vauvalle nimiä viikonlopun aikana ja lauantai-iltaan mennessä ei listaa ollut vieläkään kuulunut. :D

Täytyy myöntää, että alun innostuksen jälkeen nimien miettiminen vähän hiipui. Löysimme heti ihan varteenotettavat nimet sekä pojalle että tytölle, mutta mitään ei ollut vielä päätetty. Noh, nyt ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja väsätä nimilista sukulaisten (ja tietysti omaksikin) iloksi. Nyt odotellaan sitten palautetta. :P

Nimenhän pitää tietysti sopia sekä suomalaiseen että saksalaiseen suuhun, sekä sukunimeen. Lisäksi olisi ihan kiva jos se ei kuulostaisi kovin hassulta/erilaiselta englanniksi äännettynä. Sukunimi tulee olemaan saksalainen, joten etunimi olisi mieluiten jotenkin suomalainen, ettei poikaa nyt ihan vallan perussaksalaiseksi luultaisi. :P Olikohan tuossa jo tarpeeksi kriteerejä? Ainiin, nimi ei mielellään saisi alkaa M:llä eikä loppua R:ään, koska se kuulostaisi hassulta sukunimen kanssa. (Tähän vielä lisäyksenä: olisin halunnut lapselle yhdistelmäsukunimen (tehdäkseni hänen elämänsä tulevaisuudessa hyvin hankalaksi), mutta valitettavasti tämä on molemmissa maissa laitonta....)

Itse olisin kovasti halunnut pojasta Kasperia, mutta Wolfi tyrmäsi sen samantien. Kasper kuulemma tarkoittaa saksaksi "pelleä". En ensin uskonut, ajattelin että tämä on vain joku pienen piirin juttu. Kunnes huomasin sanan sanakirjassa. Jaa, no en minäkään kyllä poikaani halua pelleksi kutsuttavan, että se siitä sitten. (Kasperhan tietysti loppuu R:ään, joten siinäkään mielessä nimi ei ole sopiva. Yritin myös ehdottaa Suomi-versio Kasperia, mutta sillä ei kuulemma huijattaisi ketään....)

Wolfin sisko on, kuten ehkä tekstin alusta voi päätelläkin, jokseenkin innostunut tästä nimiasiasta, ja hän onkin selaillut netistä erityisesti suomalaisia nimiä. Mm. Matti oli yksi hänen ehdotuksistaan, mutta ei meidän pojasta kyllä mitään mattinykästä tule! :D Hassua edes ajatella, että hänen korvaansa tuo nimi kuulostaa oikein söpöltä.

Saksalaisilla tuntuu muutenkin olevan kova hinku päättää nimi jo nyt. Ilmeisesti Saksassa on normaalia, että lapsen nimi on tiedossa ja julkistettu ennen syntymää. Itse juuri kuukausi sitten ihmettelin kun Wolfin kaverin vaimo oli käynyt otattamassa masukuvia ja masussa luki isoin kirjaimin tulevan vauvan nimi. Yritä nyt siinä sitten toppuutella ja selittää, että Suomessa nimi julkistetaan vasta erityisessä nimenantojuhlassa muutama kuukausi vauvan syntymän jälkeen. Pitänee tehdä jonkinnäköinen kompromissi tässä. Mainitsin eilen, että en ainakaan haluaisi päättää nimeä ennen kuin näen vauvan, ja Wolfi tokaisi siihen, että taitaa olla ensimmäinen Neuburgin sairaalassa syntyvä nimetön vauva. :P

Vanhempieni kanssa pohdiskeltiin näitä nimeen liittyviä traditioita skypen välityksellä ja ihmeteltiin, että mitä jos ei tiedäkään vauvan sukupuolta? Tai mitä jos on luvattu poikaa ja maailmaan tupsahtaakin tyttö? Tai mitäpä jos lapsi ei näytäkään yhtään Matilta, vaan enemmänkin Aleksanterilta? En ole vielä saanut vastausta näihin päivän polttavimpiin kysymyksiin. Täytynee haastatella miestä kun hän tulee töistä kotiin.

***

Yesterday, thanks to the pressure from Wolfi's sister (:*) we had to come up with a list of names for the baby. We had, of course, given it a thought right in the beginning, but got a bit lazy recently. So now, we've composed a list of German-Finnish-international boy names and we are waiting for the feedback. 

I would say that finding a name to a multicultural kid is for sure more exciting than to the ordinary baby-Virtanen it would be, but it is also challenging. Name has to fit to Finnish and German mouth, and it would be nice if it wouldn't sound completely ridiculous in English either. Naturally also the last name has influence, and as it will be very German, it would be nice the name to sound somewhat Finnish (so that no one would think that our boy is just an ordinary German ;)).

I would have wanted our boy to be Kasper, but unfortunately my husband would not agree to that, as in German it means something like "a clown". As I am stubborn person, I refused to believe it, and thought it's just some Bavarian thing or maybe some youth-culture code word. Well, one day I bumped into the word in a real, official dictionary and had to give up. Surely I would not want my son to be called "clown".

My sister-in-law has come up with some ideas, mainly from Finnish name calender. One of the suggestions was Matti, and that for me is a definite no-no. I don't want my boy to be some mattinykänen (you might not know, but after his spectacular career, his life has been a bit less spectacular). It's funny to think that to someone this might sound like a very cute name, as for me it is middle-aged perhaps a little bit of an alcoholic kinda guys name. :D And don't get me wrong, there's for sure a lot of cute Mattis out there, it's just the image that I have in my head. A bit similarly I guess, like one of my suggestions Frans, which to Wolfi sounds like superoldschool Bavarian name.

It seems like here is a little cultural difference lying here in the name giving business. In Germany apparently it is common to decide the name already before the baby is born, as in Finland the name is the best-ever-kept secret and will only be revealed in a name giving celebrations few months after the baby is born. I guess we have to make a compromise here... Yesterday, when I said that I don't want to decide the name before I've seen the baby, Wolfi pointed out that it must be the first ever nameless baby to be born in Neuburg hospital. :P

When were talking about this with my parents, we were wondering, how can you give a name in advance? What if you don't know if it's gonna be a boy or a girl? Or if you are promised a boy and girl comes out instead, will it still be Mario? Or what if the baby looks nothing like Mario, but more like Gottfried? Definitely we have some big questions here...

Tuesday, May 12, 2015

Few recommendations in Entebbe.

Some time back, when my family was visiting us, we spent a night in Entebbe. We stayed at Papyrus Guesthouse, a wonderful small hotel close to the airport. It exceeded my expectations, and even though (as it seems to always be in here) the hotel might be a tiny bit overpriced, I would definitely stay there again. The service was superfriendly right from the start - we were greeted by at least three people before we even got out of the car. :D They also had an airport shuttle service, which we used to pick up my family.



The rooms were light, clean and spacious, and very nicely furnished. The breakfast was served at their little terrace, and even pouring rain did not bother us. Breakfast was what I would call (with my half a year experience) African style: first fruits, then your choice of eggs/pancakes/toast/bacon/sausage plus fresh juice and terrible coffee. ;) So if you're not expecting a full continental breakfast buffet and a proper cappuccino, but more something that fits a small family hotel, you won't be disappointed.



We chose a restaurant called Gorettie's pizzeria & bar based on a colleagues recommendation, and it was really wonderful place, located right next to the lake. I enjoyed the relaxed atmosphere, I felt almost like I would be back in Zanzibar or some other beach holiday destination. Too bad that one should not enter the water - at least not if you don't want to catch something called bilharzia.  




Food was far from spectacular, but it was quite tasty and filled our bellies. Anyhow, I would recommend to check this place, even just for a beer or two (which I, obviously, left for the other customers). Oh, and we did see an ambassador of some country sitting in the next table, so it must be a good place then, right?



Monday, May 11, 2015

Eräs viikonloppu.

Just chillin' with my Buddy
 

Saturday @ Speke Resort Munyonyo
Saturday @ Speke Resort Munyonyo
(Possible the ugliest) karjalanpiirakka...
Traditional Finnish food for Sunday
...but they were tasty. 
And now: Happy birthday to meeee (muffin made by Wolfi :*)


Friday, May 8, 2015

Loppuvuoden suunnitelmia.

Vauvan tulo vaikuttaa tietysti kovasti meidän tämän vuoden suunnitelmiin, jotka ovat hyvällä mallilla jo. Ainahan ei voi tietenkään tietää miten asiat kehittyvät, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin?

Ehkä siellä muutama utelias miettii, missä mahdamme synnytyksen ynnä muut lapsentuloon liittyvät asiat hoitaa. Olisin toki kovasti halunnut Suomeen, koska tilanne on uusi ja jännittävä, ja tuntisin itseni varmimmaksi, jos saisin puhua omalla äidinkielelläni. Valitettavasti Suomessa synnyttäminen, vaikkei mahdotonta olekaan, olisi ainakin kallista ja byrokraattisesti hankalaa. En luonnollisestikaan kuulu enää Suomen sosiaaliturvaan vaan Saksan, joten vaihtoehtona olisi joko ollut maksaa koko lysti itse, tai keplotella takaisin Suomen systeemiin. Lisäksi menettäisimme Wolfin työpaikan tarjoaman asumiskustannusedun, jos tulisimme Suomeen.

Kuullessani kuinka hyvää hoitoa Saksassa saa, myönnyin pikkuhiljaa tähän vaihtoehtoon, vaikka se tarkoittaakin sitä, että oma perheeni on kaukana ja joudun kommunikoimaan englanniksi, tai pahimmassa tapauksessa saksaksi (varoitin Wolfia, että jos joku siinä synnytystilanteessa yrittää saada mut puhumaan saksaa, niin en vastaa seurauksista... :D). Synnytyssairaalaksi valikoitui Wolfin kotikaupungin sairaala, jolla on ilmeisesti hyvä maine synnytysten hoidossa. Anopin avustuksella sain myös itselleni buukattua englantia puhuvan kätilön. Kerron enemmän tästä Saksan systeemistä hieman myöhemmin.

Eli matkasuunnitelma on valmis: tarkoitus on lentää 1. elokuuta Müncheniin, josta sitten muutaman päivän päästä matka jatkuu koto-Suomeen kesälomailemaan, ja elokuun puolessavälissä takaisin Saksaan. Euroopassa meidän olisi tarkoitus olla aina jouluun asti <3 Olen superonnellinen siitä, että Wolfi pääsee koko ajaksi mun mukaan, koska yksin en kyllä olisi suostunut "vieraassa" maassa tässä tilanteessa pidempään oleskelemaan. Toivottavasti kaikki menee suunnitelman mukaan, ja vauva pysyy kiltisti masussa ainakin syyskuun alkuun asti.

***

I'm sure few of the most curious readers have been wondering what is the baby delivering plan. According to my doctor and midwife delivery is not advisable here, and honestly I would not prefer it even if it would be. I, obviously, wanted to go to Finland, where I could communicate in my own language and the hospital environment would be at least somewhat familiar. Unfortunately, it is money wise kind of stupid for us to go to Finland, so I started to look in to the German system. Luckily, it seems to be very working (if I ever had a doubt about that) and it made me feel a bit more comfortable delivering there instead. With some help from my mother-in-law we even managed to find English speaking midwife. :)

The city we are going to is the hometown of Wolfi's, and was quite a natural choice as half of the family is there. Hopefully my family can also travel there to see the baby. Anyway we are going to Finland later to introduce the new family member. If everything goes as planned, we'll leave to Germany on 1st of August and come back only after Christmas (!!) And in between we'll make few trips to Finland. <3

Tuesday, May 5, 2015

Sateenkaaren pää(kö?)

Ketuttaa, ärsyttää, ahdistaa, itkettää...nämä olivat tämän aamun tunnelmat. Hieman taustaa näille tunnelmille: Wolfi saa lähestulkoon joka yö jonkunlaisen allergiakohtauksen, jonka ansiosta tietysti molemmat sitten valvotaan. Itsellä on myös ollut pidemmän aikaa jonkunnäköisiä oireita, muttei läheskään niin pahoja, että ne haittaisivat nukkumista tai olemista ylipäänsä.

Ollaan yritetty keksiä kaikenlaisia syitä allergialle (lemmikit, pöly, home, siitepöly, ilmansaasteet, talossa asustavien liskojen kakka, vuodevaatteet, tyynyt, peitot, sänky, pesuaineet, hyttysverkko, you name it, we've thought about it), ja sille miksi se iskee aina keskellä yötä. Eläinallergia saattaisi olla ensimmäinen arvaus, mutta allergiakohtaus tulee silloin kun ollaan nimenomaan siinä huoneessa, jonne karvanassut eivät ole tervetulleita, eikä Kuban vieressä sohvalla nukkuminen tuota ongelmia. (Ehkä se olenkin minä joka sen allergian aiheuttaa?? :P)

Wolfi on käynyt lääkärissä ja saanut allergialääkkeet, jotka tuntuivat auttavan jonkin verran. Noh, minäpä olen ollut aika lailla vakuuttunut siitä että tässä talossa ja erityisesti meidän makkarissa (kylppärin ja makkarin välisessä seinässä) on hometta. Niimpä sitten viime viikolla vaihdoimme järjestystä, koska vaikka lääkkeet auttaisivat, ei niitä kukaan halua neljää vuotta popsia. Nyt sitten uudessa makkarissamme, jossa ei ole vesipistettä lähelläkään ja huoneen saa tehokkaasti tuuletettua, ovat oireet palanneet, lääkkeistä huolimatta.

Täällä ei ilmeisesti pysty tätä asiaa kovin syvällisesti tutkimaan, koska Wolfin lääkärin mukaan koko kaupungissa ei ole yhtäkään klinikkaa, joka tekisi allergiatestejä (!!) Mulla alkaa ideat loppumaan kesken, olen ehdottanut muuttamistakin, mutta kun emme tiedä mikä allergian aiheuttaa, on aika vaikea lähteä katselemaan taloa, jossa tätä mysteeriallergeenia ei olisi. Niiiiiin turhauttavaa....

Tänään aamulla, kun taas noustiin ennen auringonnousua, ja minua hormonihöyryissäni itketti ja ketutti, ja vannoin että emme asu tässä maassa enää yhtään kauempaa, päätti Uganda että "kyllä minä tuolle turistille vielä näytän" ja läväytti heti auringon noustua verkkokalvoille tälläisen näkymän:


Niin että se siitä Ugandaan kohdistuvasta turhautumisesta sitten....

***

Shortly: This morning I was on a bad mood because we have some allergy issues that seem to be impossible to solve. And as a (perfectly rational) conclusion I had decided that this is a stupid country and we need to get out of here. Well, right at that moment the sun came up and this was the first thing we saw from our living room window. Quite hard to be mad to a country that looks this amazing...

Monday, May 4, 2015

Vappuja.

Ei vappua ilman simaa ja munkkeja. Onneks molemmat on helppo tehdä itse (ja on paljon parempiakin niin), niin ei tarvi täällä ruikuttaa et miksei kaupasta saa. Tein "vahingossa" tuplamäärän taikinaa (oli siis tarkotus tehdä x 1,5), ja päätin pakastaa loput käytettäväksi korvapuustihimon iskiessä. Saa nähdä mitä tulee pakastetusta pullataikinasta....


Meillä oli kaks Wolfin saksalaista tuttua muutaman yön kylässä vapun aikoihin, joten hekin pääsivät osallisiksi tästä herkuttelusta. Sima vakuutti ainoastaan mieheni, saattoi olla tosin että hän joi sitä ihan vaan erään hormonihirmun mieliksi. :P On se kumma, ettei vanhasta kokispullosta tarjoiltava kuravellin näköinen litku kelluvine rusinoineen houkuttele... No, munkit maistui sitäkin paremmin.


Kerran aiemmin olen muistaakseni munkkeja itse paistellut, mutta siitä on jo jonkun aikaa. Jännitti vähän tuo rasvan kanssa pelleily (täällä saa vissiin palokuntaa odottaa jonkun aikaa), mutta sehän meni ihan loistavasti. Sain koekäyttää upouuden paistomittarinkin. Ainoa huono puoli oli se, että nyt kun munkkien paiston helppous on tuoreeltaan mielessä, saattaa niitä tulla tehtyä kerta jos toinenkin.


On 30th of April and 1st of May we celebrate Vappu in Finland and as a traditional girl like me, I had to prepare all the necessary food items: munkki and sima, and potato salad (which did not get in the pictures because you all know how that looks like, right?). We had Wolfi's friends here for few nights and as far as I know they also liked these Finnish delicacies, except sima. How weird is that, doesn't this look just delicious?? ;)



Saturday, May 2, 2015

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

...kuten esimerkiksi se, että mun masussa kasvaa ihan oikea ihmislapsi (!!) Oon tätä julkistamista jo pohtinut monen monta viikkoa, mutta mun on edelleen niin vaikea uskoa asiaa todeksi, vaikka melkein puoltaväliä jo mennään ja vauveli potkii masussa minkä ehtii. Ehkäpä sitä sitten uskoo kun saa vauvan syliin. :D


Vuosi 2015 näyttää olevan varsinainen lisääntymisvuosi ainakin mun tuttavapiirissä (liekö kolmenkympin lähestymisellä tekemistä asian kanssa?), ja pitäähän meidänkin toki kantaa kortemme kekoon. ;)

Vappuaattona päästiin moikkaamaan pikkukaveria ultraan, ja kaikki oli hänellä masussa hyvin. Vauvan terveyden lisäksi päivän polttavin kysymyshän oli sukupuoli, ja mun äidinvaistot osuivat oikeaan: pieni poikahan siellä näyttäisi kasvavan. <3


Huijaripaita saa masun näyttämään todellisuutta isommalta. :P

A true miracle has happened in my Wonderworld; we are expecting a baby Müller to join our little family in September. <3

Even the baby still has a lot of growing to do in the belly, I wanted to share these news with you, as most of my brain capacity nowadays goes in all the baby stuff. 

Last Thursday we got to see our little one in an ultrasound. Everything was fine, he seems healthy and growing according to plan. The second biggest question after the health was obviously the sex of the baby. My mama instincts were right and it is a baby boy. :)