When one door closes, another one opens.

And so came the day it was my time to say goodbyes to my colleagues and my beloved office job. This time it was a bit more sad than in my previous jobs as I did actually really like this job. But as we were chatting with one colleague this morning, maybe I liked it because I knew that it's only temporary. :P anyway I'm glad I had an opportunity to show to myself and others that I can learn new tricks and that CV or education does not determine whether you can be successful in something completely new. Not that my job was rocket science or anything... :D

Even quiting a job that I very much liked, I'm glad that I'm now able to dedicate my time for our wedding only and after that moving and summer holidays and then a new country. I think I will not be bored for a while. Now my new life as diplomat's wife can truly begin. ;)

Ensisilmäyksellä.

Teknisistä ongelmista johtuen en päässyt kertomaan meidän ihka ensimmäisestä Afrikka-kokemuksesta aiemmin. Meidän nettipalvelun tarjoaja nimittäin päätti vapauttaa meidät internetin ihmemaailmasta kaksi kuukautta tarkoitettua aiemmin (ehkä joku yrittää totuttaa meidät tulevaan elintasoon jo nyt :P) ja töissäkin on ollut niin kiire, ettei ole edes ehtinyt blogia kirjoittaa. Huhhuh.

Joka tapauksessa. Matka meni oikein mallikkaasti ja kommelluksitta, mitä nyt hieman saatiin mahanpuruja Malaronesta (en suosittele). Kampala ja Uganda ylipäänsä vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta seikkailukohteelta. Mitä tulee niihin aiemmin listaamiini ennakkoluuloihin:

• Ugandassa ei ollut ollenkaan niin kuumaa ja hikistä kuin oletin. Lämpötila oli oikein leppoisa. Muutamat hikipisarat tuli toki vuodatettua; juoksumatolla ja aurinkoa ottaessa.
• Paikallisten pukeutuminen oli klassista, ehkä hieman tylsää, lukuunottamatta muutamaa perinteisiin afrikkalaiskaapuihin pukeutunutta mamaa. Yleisesti ottaen ugandalaiset ilmeisesti arvostavat siistiä, konservatiivista pukeutumista. Eli heihei vaan kaikki mun ihanat minihameet ja mikrosortsit!
• En haistanut mitään Euroopasta poikkeavaa, mikä oli oikeastaan aika ihmeellistä, koska omissa muistikuvissa ainakin Thaimaassa haisi tai tuoksui ihan erilaiselta kuin täällä meillä. Ainoa epämiellyttävä haju tunkeutui nenääni paikallisen teurastamon ohi ajaessa.
• Sain kävellä hotellista ulos kaikessa rauhassa, ja vieläpä kadulle asti. Katuakin sai kulkea jonkun matkaa, kunnes ensimmäinen boda-boda kuski (paikallinen moottoripyörätaksi) kysyi haluammeko kyydin. Näitä herroja lukuunottamatta kukaan ei edes päätänsä kääntänyt meihin päin. Ehkä me mzungut emme olekaan niin ihmeellisiä kuin luulin
• Puheen ymmärtäminen puolin ja toisin oli hieman haastavaa, mutta kyllä mä vielä Ugandan englannin haltuuni otan
• Kuten hajujen, myös metelin vähyys yllätti positiivisesti. Kampala kuulosti ihan normaalilta kaupungilta, mitä nyt linnut pitivät hieman eksoottisempaa ääntä kuin koto-Suomessa. Ihmiset eivät olleet keskiverto puolalaista äännekkäämpiä
• Radiosta kuului reggaeta ja ikivihreitä rakkauslauluja
• Suurin osa rakennuksista, myös suhteellisen uusista näytti aika rähjäisiltä. Syynä lienee se, ettei rahaa joka vuotisiin korjauksiin varmastikaan ole ihan samalla tavalla kuin meillä päin. Epäilen myös joka paikassa leijuvan punaisen hiekkapölyn olevan osasyyllinen tähän
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Lisäksi me löydettiin aika ihana pikku talo: neljä huonetta ja keittiö. Meidän käytössä on myös kaksi uima-allasta ja pieni kuntosali. Kaikin puolin positiivinen kokemus siis. Lisää odotellessa. :)

***

While we were gone our internet provider decided to get us used to the life without perfect internet and phone connection and cut out our internet - 2 months too early. This is the reason for the delay of reporting about our Kampala trip. :P

Sooo, Kampala was interesting indeed. Quite like I expected though, nothing shocking really. Weather seems to be perfect, not too hot and never cold. Traffic was crazy, but still not my worst nightmare. People were nice (both Ugandans and the expats we met) and what was a little bit surprising was that no one seemed to care about us too much when we were walking around; no staring, yelling, anything. Maybe we Mzungus are not so special after all. ;)

We found a nice home for us: quite small, 2 bedroom house with a little garden. It is in a compound with 6 other houses and we have also 2 pools and a small gym there. So I have decided to get super fit once we live there, hehe. ;)

Africa in my mind.

Muutaman päivän ehdin istua toimistossa ennen kuin oli taas aika pakata kimpsut ja kampsut (ei niitä kannattais varmaan purkaakaan). Tällä kertaa luvassa hieman pidempi reissu ja eksoottisempi kohde, on nimittän aika tutustua tulevaan kotimaahan. Eli hello Uganda! :D

Muutama tunti vielä vierähtää ennen kuin päästään haistelemaan Afrikan tuulia ja ajattelin ajankulukseni listata muutamat ennakkoluulot,  joita pääsen pian testaamaan (älkää nyt kaikki luulko että oon inhottava ihminen ;))

1. Ugandassa on kuumaa ja hikistä
2. Ihmiset pukeutuu "vanhanaikaisesti" tai johonkin heimokaapuihin
3. Siellä haisee
4. Ulos ei voi astua ilman että joku haluaa musta jotain
5. En ymmärrä mitää vaikka ihmiset puhuu englantia
6. Ihmiset on äänekkäitä
7. Joka paikassa on hirveä meteli
8. Siellä kuunnellaan vain aboriginaalia rumpumusiikkia
9. Kaikki tuijottaa
10. Kaupat, ravintolat ja rakennukset on vanhoja ja rähjäsiä

Noniin ja jottei menis ihan negistelyks niin mainitaan nyt vielä että innolla ja mielenkiinnolla odotan maisemaa joka huomenna aamulla hotellin ikkunasta näkyy. Toivottavasti aamiaisella saa kokeilla paikallisia herkkuja :P

Nyt testiin Euroopan parhaimmaksi tituleeratun Turkish Airlinesin penkit ja sapuskat. ;)

***

Finally we will get to see how our new home country will look like. Tomorrow morning after almost 24 hours of travelling we get to see Uganda! :) I have whole lotta prejudices in my mind that hopefully will be proved wrong. But I'm also very excited to experience a country completely different than any other before.

Freedom!

Pääsin eilen toisella yrittämällä autokoulun teorian läpi ja olo tuntuu yhtäkkiä niin kevyeltä! Koko alkuviikko meni lukiessa kun maanantaina en pettymyksekseni päässy koetta läpi. Tuntuu, etten olis koko keväänä muuta tehnykään ku päntänny liikennesääntöjä. Joita on ihan pirusti, myös täällä Puolassa vaikkei aina uskoiskaan :D (Ugandassa lienee ihan omat sääntönsä, tai säännöttömyytensä.)

Oon aika varma, että olisin päässy helpommalla jos olisin ajanu kortin Suomessa. Sen verran oli ihmettelemistä ensinnäkin englanninkielisissä termeissä ja toiseks google translatorilla käännetyssä teoriamateriaalissa (kirja oli kyllä periaatteessa englanniks...). Mutta ah tätä tunnetta, tätä voittajafiilistä ei kukaan voi multa viedä. :D vihdoinkin saan lukea taas mitä haluan!

Taas vaihteeksi kirjottelen blogia tien päältä. Tällä kertaa suuntana Varsova. Pakkohan sinnekin on päästä, kun kerran Puolassa vielä ollaan. (Muutenhan se olis vähän niinku asuis Joensuussa, muttei olis koskaan käyny Stadissa, aika kamalaa.) Eli mun siirtymistä lähemmäs kolmeakymppiä juhlitaan Varsovan yössä (todennäköisesti hotellissa vällyjen alla). Tiesittekös muuten, että Saksassa synttäreitä vietetään päivää ennen, jotta voidaan juhlistaa syntymäpäivään siirtymistä. Ja Puolassa varsinkaan naiset ei välitä muistaa synttäreitänsä ollenkaan vaan sen sijaan nimipäivä on big deal.

***

I passed the driving school theory exam and ah this feeling of freedom now! Finally I can read what ever I want, enough with the U-turns and residential zones and first aid. If I will ever get the licence, I think it must be (one of) the coolest thing I've accomplished, so freaking hard has this spring been. :P

And with this celebration mood is good to start my birthday weekend which will take place in Warsaw.  Exciting, huh?